Pallontallaajat.net
Valikko

Viidakkotrekkaus Juaraan

Malesia, kevät 2017

Ennen Tiomanille tuloa olin lueskellut saaren mahdollisista vaellusreiteistä. Olin myös valmiiksi päättänyt, että haluan nähdä saaren toisella puolella sijaitsevan Juara-kylän. Hyvä vaihtoehto olikin siis trekkailla viidakkokukkulan yli saaren vastakkaiselle rannalle. Juaraan kulkee myös laatoista tehty autotie saaren pääkaupungista Tekekistä. Päätimme kuitenkin ramboilla tosissamme ja kulkea polkua pitkin. Majoitukseltamme kävelyä tuli 7 km, joista reilu 4 km oli viidakkoa.

Ensimmäiset kilometrit kävelimme ABC-rannalta Tekekiin päin. Meillä oli haastetta löytää Tekekistä alkavaa vaelluspolkua. Löysimme pienen, käyttämättömän näköisen polun puhdistamon kohdalta. Varsinkin Pasi oli erittäin epäuskoinen että virallinen polku voisi olla niin huonokuntoinen. Paikallisen asukkaan vahvistaman tiedon valossa oli uskottava, että tämä se polku tosiaan on. Varsinkin alkumatka polusta oli todella heinittynyt eikä yhtään nähnyt mihin jalkansa laittoi.

Pian polku alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Polulle oli onneksi joskus rakennettu jyrkimpiin kohtiin portaita, jotka tosin olivat lehtien ja oksien peitossa. Kukkulalta löytyi myös lähde, josta putket johtivat vettä juomavedeksi kylään. Mm. majoituksemme tarjosi asukkaille lähdevettä. Joimme sitä koko saarilomamme, emmekä saaneet terveysoireita, vaikkei vettä sen kummemmin puhdistettukaan.

Olimme lähteneet matkaan aikaisin aamusta, mutta tässä vaiheessa aurinko oli jo noussut ja viidakossa oli muutenkin kosteusprosentit kohdallaan. Aivan hiessä taapersimme eteenpäin. Minua kiusasi myös kaiken maailman ötökät eikä olotilaan yhtään auttanut ettei koko ajan nähnyt mihin astuu. Myöhemmin luimme, että Tiomanin viidakossa asustelee kobria ja pythoneita. Onneksi meille ei ollut tästä tietoa trekkausvaiheessa, olisi kuumottanut vielä enemmän. Serkkuni vaimo tosin oli varoitellut etukäteen käärmeistä ja koputtelimmekin maata tiuhaan tahtiin. Uteliaita apinoita ja ystävällisiä koiria lukuunottamatta emme onneksi nähneet muita elukoita.

Jossain vaiheessa viidakkopolku loppui Juaraan kulkevalle autotielle, jota kävelimme loppumatkan. Olin niin helpottunut kun pääsin pois kosteasta, tiheästä, ötököiden täyttämästä viidakosta. En kyllä heti voi lähteä suosittelemaan viidakkotrekkausta Juaraan. Polku oli osittain aika vaikeakulkuinen ja sisälsi todella paljon nousua. Elättelin toiveita, että kukkulan päällä näköalat palkitsisivat kipuamisen. Viidakko oli kuitenkin niin tiheää, ettei maisemia näkynyt. Ehkä jonkinlaisen patikointifiiliksen saisi myös vaikka olisi kulkenut helppokulkuisempaa autotietä. Tosin välillä ohiajavat autoa ja skootterit ajoivat yllättävän lujaa.

Itse Juaran ranta sitten palkitsi aamuisen aherruksen. Monen tunnin patikointi oli todellakin sen arvoista. Ranta oli nimittäin kaunein, mitä olen nähnyt. Vaaleahiekkainen pitkä rantaviiva päättyi viidakkokukkuloihin. Ja mikä parasta, rannalla ei ollut yhtään ketään! Merivesikin oli älyttömän lämmintä. Täällä rannalla oli pientä aallon tynkää, joten pääsimme pomppimaan aalloissa. Olin todella haltioissani! Muita turisteja ei tosiaan näkynyt missään. Juarassa todella huomasi, että low season oli vasta loppumassa. Löysimme vain yhden auki olevan ravintolan. Pitkän hiekkarannankin jaoimme ainoastaan yksittäisen koiran kanssa.

Päivän rannalla vietettyämme päätimme suunnata takaisin ABC-kylään autolla, koska uusi viidakkotrekkaus ei houkuttanut, varsinkin kun tiesi kohta illan hämärtyvän. Hurautimmekin maasturilla Tekekiin, josta kävelimme takaisin omalle rannallemme. Vaikka viidakkotrekkailu ei ollut ihan minun makuuni, oli päivä todella onnistunut. Patikoinnin vaiva palkittiin Juaran ihanalla hiekkarannalla. Vaeltaminen viidakkokukkulalla oli ikimuistoinen kokemus.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus