Pallontallaajat.net
Valikko

Belizen helmi: uniikki Caye Caulker

Belize 12/2016

Vietimme Väli-Amerikan reissullamme neljä yötä Belizen puolella Caye Caulker -nimisellä saarella. Matka Tulumista saarelle vei melkein kokonaisen päivän. Matkanteossa Belizen ja Meksikon välillä oli oma suorittamisensa kaikkine kulkuneuvoineen ja rajanylitystoimenpiteineen. Värikkäät reissupäivämme vaativatkin kokonaan oman blogi-postauksen, jonka julkaisen myöhemmin.

Kuuden jälkeen illalla astuimme paatista Caye Caulkerin laiturille. Ilta oli jo hämärtynyt. Belizessä kello oli tuntia Meksikon Jukatania jäljessä ja näin ollen aurinko laski aikaisemmin. Kävelimme rinkkojemme kanssa kohti saaren toista kärkeä ja olin haltioissani. Caye Caulker oli juuri sellainen, mitä olin kuvitellut! Tiet olivat tehty valkoisesta hiekasta ja niitä reunustivat pienet, värikkäät rakennukset sekä huojuvat palmupuut. Autoja ei saarella ollut, jotkut ajelivat golf-kärryillä. Suurin osa paikallisista oli rentoja rastapäitä. Jo majapaikkaamme kävelessämme meitä kehotettiin ottamaan iisisti ja “go slow”. Tällä saarella ei saa kiirehtiä!

img_1548 img_1553 img_1560 img_1671

Olimme etukäteen varanneet pienen mökin airbnb:n kautta. Mökin omistajat pitivät Wish Willy -nimistä ravintolaa. Ravintola ja mökki sijaitsivatkin hostimme oman talon pihapiirissä. Mökkimme oli niin sympaattinen! Se oli peltikattoinen, värikäs ja laatikkomainen, jonka terassilla pystyi viettämään iltaa riippumatossa lojuten. Mökki oli pieni ja siellä oli kaikki mitä tarvitsimme, mutta ei yhtään enempää. Jääkaapissa vieraita odotti Belikin-kaljaa ja rommipullo, myös iso vesitankki kuului majoituksen hintaan. Suihkusta ei tullut kuin kylmää vettä, mutta se ei täällä tropiikissa haitannut. Ravintola-alueella asui myös neljä koiraa, joista kolme oli hostimme omistamia ja yksi ilmeisesti kulkukoira. Kyllä täällä koiraihmisen kelpasi majailla!

Ensimmäisenä iltana söimme kotiravintolassamme heti mökkimme ulkopuolella. Ravintolaa pidettiin siis hostimme talon pihalla, eli kaikki pöydät olivat ulkosalla. En tiedä onko ravintola kiinni sateisina aikoina, kun ruokailutilaa ei oltu mitenkään katettu. Ruokalistojakaan ei ollut, vaan tarjoilija suositteli ruokia. Tilasimme molemmat grillattua kanaa ja kasviksia. Ruoka oli aivan erinomaista!

img_1535

img_1526

Pasi keittää kahvia möksässä

img_1670

Koirakämppikset!

Seuraavana aamuna lähdimme kävellen kiertämään Caye Caulkeria. Saari on vain muutaman kilometrin mittainen eli välimatkat eivät olleet minnekään pitkiä. Saari oli kaiken kaikkiaan niin uniikki! Täällä ei tosiaan päässyt stressaamaan mistään. Olen iloinen, että pääsimme kokemaan saaren rennon tunnelman. Saarella oli toki paljon turisteja, mutta suurin osa oli reppureissaajia. Korkeatasoista hotellimajoitusta tuskin koko saarelta löytyi, mutta pienet värikkäät guesthouset olivat viehättävän näköisiä. Kävelimme keskustan ohi rantaa pitkin ja pian olimmekin pienellä autiolla polulla. Paljon olisi vielä tyhjää rantaviivaa suuremmillekin hotellikomplekseille. Vähän väliä maastossa näkyikin kylttejä miten tontteja olisi myytävänä.

Aamulenkkimme jälkeen päätimme rentoutua meren äärellä. Wish Willyllä oli oma laituri ravintola-alueen takana. Otimme pihasta mukaan taitettavat retkituolit ja painelimme rannalle. Vesi oli käsittämättömän turkoosia ja kirkasta. Laiturilta pystyi bongailemaan minurauskuja, muutamia merimakkaroita ja barrakudia. Oli aika luksusta olla oma laituri käytössä. Snorklailimmekin paljon meressä. Täällä puolella saarta vesi oli tyyni ja laitureita oli harvakseltaan. Laiturin luona oli matalaa ja ranta syveni hitaasti. Piti varoa uidessaan ettei astunut minkään merenelävän päälle. Hostimme erikseen varoittivat, että joskus rannassa voi olla “upside-down jellyfish”, johon ei parane koskea.

img_0330-2

Meidän laituri

img_1615 img_1617 img_1630 img_1631-2

Snorklaillessa ja rentoutuessa päivä vaihtui illaksi. Vietimme illankin laiturilla aivain ihanaa auringonlaskua katsellen. Hämärän tullessa pakenimme mökkimme kuistille, jossa Pasi poltteli saarelta ostamansa sikarin. Airbnb-majoituksemme oli valloittava, mutta mainittakoon että tällä puolella saarta majaili myös hyvä määrä hiekkakärpäsiä ja muita veikeitä hyttysiä. Olin lukenut tästä etukäteen ja varautunut öttiäisiin ostamalla Meksikon satamakaupasta hyttysmyrkkyä. Mökistä löytyi myös poltettavaa hyttyskarkotetta. Kummatkaan eivät vain tainneet pahemmin tehota, koska kuistilta hengailusta saimme molemmat muistoksi aika kutiavia pistoksia kaikkiin raajoihin.

img_1676

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus