Pallontallaajat.net
Valikko

Tulumin upeat cenotet

Tulum 12/2016

Jukatanin niemimaa on kuuluisa lukuisista cenoteistaan. Cenotet ovat kansantajuisesti kuoppia, jotka ovat täyttyneet makealla tai merivedellä. Kuoppa voi jatkua maanalaisena luolana, jossa on hienoja tippukivimuodostelmia ja lepakoita. Useimpiin cenoteihin pääsee uimaan ja jopa laitesukeltamaan, koska ne ovat niin syviä. Vierailimme Tulumissa parissakin cenotessa, koska epäilimme että täällä luolastoissa olisi turistien puolesta rauhallisempaa kuin esim. Playa Del Carmenissa.

Ensimmäisenä päivänä pyöräilimme Calavera cenotelle. Tämä cenote on pienehkö ja todella vähän mainostettu. Itse bongasin Calaveran instagramista. Fillaroimme nelisen kilometrin pituisen matkan mestoille. Cenote löytyikin helposti, oli muistaakseni lopussa kylttikin paikan päälle. Pääsymaksu Calaveraan oli noin 5€/hlö. Tämä cenote todellakin muistutti kuoppaa. Maan päällä näkyi vain syvä kraateri. Veden pinta välkehti kirkkaana ehkä neljä metriä maan pinnan alapuolella. Ensimmäinen “hyppy tuntemattomaan” jännitti pirusti. Päätin kuitenkin tiputtautua veteen vaikka tikkaatkin cenoteen olisi ollut. Vesi tuntui virkistävän viileältä ja oli makeaa. Vähän kuin olisi järveen hypännyt. Maanpinnan alla cenote levittäytyi laajemmaksi luolaksi, jossa lepakot viilettivät puolelta toiselle. Lisäksi pienet kalat uiskentelivat ympärillämme. Oli kyllä huiman siistiä.

img_0145-2

img_0162

Parasta Calaverassa oli hyppiminen cenoteen. Yleensä en tykkää korkeista uimahypyistä. Neljä metriäkin olisi minulle uimarannalla liikaa, mutta tuolla korkeutta ei tajunnut kun vesi oli niin “syvällä”. Paikan päällä oli aluksi meidän lisäksemme vain yksi pariskunta. Kohta kuitenkin syvälle vedessä alkoi piirtyä sukeltajien hahmot. Pian sukeltajat nousivat pintaan ja kertoivat sukeltaneensa luolaverkostossa. Minusta kuulosti kohtuu pelottavalta!
Voin lämpimästi suositella Calaveraa yhdeksi cenotereissun kohteeksi, se oli niin uniikki ja autio. Yleensä käsittääkseni kaikilla cenoteilla on vuokrattavana lukolliset kaapit ja snorkkelit, Calaverassa ei ollut mitään palveluita. Koska mestoilla ei ollut juuri ketään, emme kokeneet ongelmalliseksi säilyttää reppujamme vain kraaterin reunalla. Tuntui kuin olisi ollut oma cenote käytössä.

img_0186-2

Pohtimassa tohdinko hypätä

img_0150-2

Pasin ei tarvinnut pohtia

img_0156-2
Seuraavana päivänä vierailimme kuuluisemmassa ja suuremmassa cenotessa, Grand Cenotessa. Tälle cenotelle oli hieman pidempi pyöräily. Lisäksi piti fillaroida isohkon maantien laitaa. Onneksi sivuun oli rajattu ihan ok:n kokoinen kaista kevyelle liikenteelle. Paikan päälle päästyämme tekikin jo mieli pulahtaa viileään veteen. Grand cenote oli paljon isompi kuin Calavera, ja kaikki palvelut löytyivät. Ennen luolaan pääsyä piti pulittaa pääsymaksu (n. 9€/hlö) ja käydä suihkussa pesemässä mahdolliset aurinkorasvat pois. Cenotessa nimittäin uiskenteli lukuisia kilpikonnia, jotka eivät pidä aurinkorasvan kemikaaleista. Vuokrasimme myös kaapin tavaroillemme. Olimme paikalla heti aamusta ja väkeä oli kohtuullisen vähän. Aamupäivällä cenote olikin jo sitten ihan täynnä pelastusliiveissä uivia aaisialaisturisteja.

img_1367 img_1326 img_1345-2 img_1357img_0275

Grand cenotessa uiminen oli todella hieno kokemus. Luolasto oli todella laaja ja haaroittui moneen suuntaan. Vedessä uiskenteli tosi paljon pieniä ja isompiakin kaloja. Jos jaloilla potkimisen lopetti, pienet kalat säntäsivät heti syömään kuollutta ihoa. Se tuntui aika epämiellyttävältä, mutta täytyy ottaa se ilmaisena jalkojenhoitona, heh. Cenotessa tosiaan uiskenteli paljon pieniä kilpikonnia, joiden uima-alue oli rajattu pois ihmisten käytöstä. Kilpikonniin koskeminen oli kielletty, mutta kyllähän kaikki lapset näyttivät olevan niitä sörkkimässä. Onneksi henkilökunta vahti haukkana kilpikonnien hyvinvointia.

Vietimme koko aamupäivän Grand cenotella. Jos Pasilta kysyttäsiin, niin olisimme varmaan vieläkin snorklailemassa luolassa. Pasi ei nimittäin meinannut millään malttaa lähteä cenotelta. Minua alkoi lopussa jo vähän palella viileässä vedessä polskiminen. Loppuajan paistattelinkin päivää luolaan rakennetuilla lautureilla ja katselin kilpikonnien elämää. Cenotet olivat kyllä tosi häikäiseviä. Niiden kokemista ei kannata skipata jos Jukatanille eksyy!

img_0213-2 img_0231-2 img_0255-2img_1334-2

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

2 Kommentit

  • Vastaa miija 9.1.2017 10:00

    Uuu, tosi kivan näköistä! En oo koskaan tiennytkään, että miksi tuollaisia “kuoppia” kutsutaan, oon taas paljon viisaampi. 😀

  • Vastaa marikasillanpaa 10.1.2017 07:00

    Kiitos 🙂 Mekään emme ennen reissua olleet kuulletkaan cenoteista, että kyllä sitä matkoilla oppii 😀

  • Jätä vastaus