Pallontallaajat.net
Valikko

Nähtävää Tulumin lähellä: Rauniot ja Akumal

Tulum 12/2016

Heti ensimmäisenä kokonaisena päivänä Meksikossa päätimme hetken rannalla hengailun jälkeen lähteä kokemaan maan pakollinen kulttuurielämys. Maya-kulttuurin aikaisia kaupunkien raunioita on Meksikossa useita. Kuuluisimmat ovat varmasti Chichen Itzá sekä Tulumissa rannalla sijaitseva vanha Maya-kaupunki. Mayat olivat atsteekkien ja inkojen ohella yksi Amerikan merkittävimmistä alkuperäiskansoista. Maya-kulttuuri on syntynyt jo 3000 vuotta sitten, suurimmat kaupunki- ja temppelikeskukset rakennettiin 400 eaa – 300 jeaa. Tosin opin tämän Maya-raunioista vasta nyt kun blogia kirjoittaessa katsoin Wikipediasta.

Saavuimme Tulumin raunioille siis tietämättä Maya-sivilisaatioista ja sen historiasta oikeastaan mitään. Maksoimme kuitenkin kiltisi sisäänpääsymaksun, jotta voisimme huuhailla paljon kehutulla raunioalueella. Rauniot olivat ihan näkemisen arvoisia ja oli kiva pyöriä kauniin vehreällä ja hyvinhoidetulla alueella. Eritoten vaikutuksen teki entsiajan kaupunkialueen laajuus. Raunioita oli vaikka millä mitalla. Emme edes jaksaneet kiertää jokaista murikkamöhkälettä. Keli oli paahtavan helteinen ja kävi jo kateeksi japanilaisturistien aurinkovarjoja.

img_1268 img_1270

Noloa myöntää, mutta koko raunioalueella parasta minusta oli isot iguaanit, jotka laiskana lötköttelivät kivenmurikoilla. Liskot olivat tosi isoja eivätkä olleet moksiskaan niitä kuvaavista ihmisistä. Iguaanien lisäksi raunioilla kipitteli kaikenmaailman sisiliskoja. Olivatpa hauskoja! Toiseksi parasta olivat maisemat. Rauniot sijaitsivat meren rannalla pienen kukkulan päällä. Näköala koskemattomalle, kallioiden eristämälle rantapoukamalle oli upea. Palmut huojuivat ja turkoosi meri välkehti valkeaa hiekkaa ja jylhää kallionlohkaretta vasten. Näköalatasateilla tungeksikin turisti jos toinenkin kuvaamassa tätä “autiota ja salaista rantaa”.

img_1289-2 img_1305 img_1282

Yhtenä Tulumissa viettämänämme päivänä lähdimme vierailemaan läheisellä Akumalissa. Akumal on oma kylä, jonka kauniilla hiekkarannoilla on myös suomalaisten matkanjärjestäjien hotelleja. Meitä Akumaliin houkutteli merikilpikonnat, joita voi nähdä rannalla snorklatessa.

Matkustimme Tulumista Akumaliin collectivolla. Collectivot olivat paikallisten suosimia, edullisia “tilatakseja”, jotka ajelivat tiettyjä kylävälejä. Nähtävästi collectivoon voivat ainakin paikalliset hypätä kyytiin mistä vain, mutta meitä hostellin työntekijät kehottivat menemään ihan viralliselle pysäkille. Olimme ilmeisesti huonoon aikaan liikkeellä, kun saimme odotella sopivaa kyytiä pitkään. Collectivoja ajeli ohitsemme toistakymmentä, mutta kaikki olivat täpötäynnä. Lisäksi pysäkillä oli jo valmiiksi parin collectivon edestä porukkaa odottamassa. No, kävimme välissä syömässä. Kun tulimme pysäkille uudelleen, pääsimme ensimmäiseen ohi suhanneeseen collectivoon. Matka taittui mukavasti ilmastoidussa kulkupelissä. Kaikki muut matkustajat näyttivät olevan Akumalin ja Tulumin lukuisten hotellien henkilökuntaa.

img_0189

Pääsimme onnellisesti Akumaliin ja kävelimme tien varresta rantaan muutamasata metriä. Tämän matkan varrella sitten lukuisat “paikallisoppaat” tulivat kertomaan “faktoja” miten rannalla tulee käyttäytyä. Näiden mukaan rajatun alueen ulkopuolelle kilppareita bongailemaan ei saa lähteä kuin paikallisoppaan opastamalla kierroksella. Tässä tapauksessa olimme lukeneet läksymme, ja tiesimme että rannalla sai uida ja snorklailla vapaasti ilman hintavaa opastakin.

Itse Akumalin ranta oli minulle pienoinen pettymys. Ranta oli toki kaunis ja ihanan paratiisimainen. Merenkäynti oli hiljaista, aallot tyssäsivät kauempana olevaan koralliin. Ainoa huono puoli rannalla oli se, ettei asunut siellä. Ranta oli siis jälleen kerran rakennettu täyteen hotelleja, jotka omistivat suurimman osan rantakaistaleesta. Rantaviivalla ja sen lähistöllä sai toki oleskella, mutta kaikki ihanat aurinkovarjolliset tuolit ja paviljongit sijaitsivat hotellin alueella. Näitä ei voinut edes vuokrata käyttöönsä, vaikka suurin osa hotellin hiekka-alueista ammotti tyhjyyttään. Aurinko tuntui tuskastuttavan polttavalta ja meni aikaa ennen kun löysimme palmun alta varjopaikan, joka oli vapaata riistaa.

img_1377-2 img_1384 img_1397-2

Kuumuuden aiheuttama ärsytys hälveni hetkessä kun pääsi snorklailemaan miellyttävän lämpöiseen Karibian mereen. Lopulta tunnelma nousi kattoon kun me molemmat pääsimme bongaamaan merikilpikonnan! Niitä löytyi yllättävän helposti heti rajatun uima-alueen reunoilta. Itse röyhkeästi uin yhden ohjatun snorklausryhmän perässä, joten kyllä paikallisoppaat selvästi tiesivät missä kilpparikaverit majailivat. Merikilpikonnat olivat vähän pelottavankin isoja. Katselin meren pohjassa, meriheinän seassa möllöttävää kilpparia vain heti pinnan alta. En viitsinyt mennä lähemmäksi ja häiritä kaveria. Rannalla olikin kovat kiellot kilpikonnien koskemisesta ja seuraamisesta. Harmi vain, meidän upea Rolleimme oli jäänyt minulta päivällä tehdyltä cenote-vierailulta päälle ja se oli kuluttanut akkunsa loppuun Akumalissa. Kilpparit jäivät siis tältä erää kuvaamatta!

img_1432

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus