Pallontallaajat.net
Valikko

Fillaroiden Tulumissa

Tulum 12/2016

Tulumiin pääsi kohtuullisen helposti ADO-linja-autoilla. Bussien laituri oli Cancunin lentokentällä. Liput busseihin olisi voinut helposti ostaa netistäkin, mutta me ostimme liput lentokentältä. Bussia piti vaihtaa Playa Del Carmenissa, kokonaisuudessaan matka kesti vajaa kolme tuntia. ADO-bussit olivat suhteellisen edullisia, todella hyväkuntoisia, ilmastoituja ja tilavia.

Tulumiin saavuttuamme kävelimme reilun kilometrin hostellillemme. Olin aivan innoissani Tulumin keskustasta. Rakennukset olivat pieniä ja kaikkien seinät oli maalattu täyteen kauniita ja värikkäitä kuvia. Niin siistiä katutaidetta! Keskusta oli pieni, mutta pullollaan tunnelmallisen näköisiä ravintoloita, jotka mainostivat tosi edullisia happy hourejaan. Toki myös turistikrääsäkojuja oli jos minkälaisia, mutta nekin olivat somistettu kivan värikkäiksi, ei yhtään mauttoman näköisiksi eikä kauppiaat tulleet väkisin myymään mitään.  Koko keskusta tuntui minusta kaikkine väreneinsä ja unisieppareinensa hipstereiden unelmapaikalta.

img_1160

img_1314

Ostin oman unisiepparin!

img_1373

Majoituimme Tulumissa hostelliin, joka sijaitsi keskustassa. Hostellin nimi oli Quintana Roots ja voin todellakin suositella kyseistä hostellia. Olimme varanneet kahden hengen huoneen omalla kylpyhuoneella. Huoneemme oli täysin hotellitasoinen, ellei parempikin. Hostellin dormeissa majoittui paljon eurooppalaisia nuoria ja muissa yksityishuoneissa asusteli taas japanilaisia vanhempia pariskuntia. Hostelliin kuului omatoimisesti tehtävä aamupala. Aamiaistarvikkeita oli välttävästi, mutta yhteiseen jääkaappiin sai ostaa myös omia ruokiaan.
Tulumissa vuokrasimme pyörät kahdeksi päiväksi. Pyöriä pystyi säilyttämään yön kätevästi hostellin sisällä. Tulumissa oli helppo ja mukava pyöräillä. Pyöräilimmekin kahden päivän aikana melkein 50 km kun taitoimme kaikki matkat rannalle ja cenoteille fillaroiden.

img_1177 img_1186 img_1260

Ensimmäisenä päivänä pyöräilimmekin heti Tulumin rannalle. Hostellimme sijaitsi siis Tulumin kyläkeskustassa, joka oli nelisen kilometrin päässä rannasta. Keskustasta oli tehty kunnon kevyenliikenteenväylä rannalle, joten sinne oli kyllä helppo ajella. Emme olleet sen enempää ottaneet selvää minne rannalla kannattaa mennä, katsoimme vain kartasta että tuo tie vie rantaan ja lets mennään. Vartin kohtuu hikisen (aurinko oli jo noussut ja porotti suhteellisen kuumasti) fillaroimisen jälkeen Karibian meri avautui silmiemme edessä. Ranta ei kuitenkaan ollut ihan sellainen mitä olimme ajatelleet. Aallokko oli iso, hiekka-alue ei taas ollut kovin laaja ja meri oli kuljettanut siihen paljon mustaa levää. Lisäksi ranta oli rakennettu täyteen pieniä hotelleja. Kuljeskelimme vähän matkaa rannalla taskurapuja bongaillen, mutta nopeasti tuli iso kallio vastaan.

Päätimme mennä drinksuille ja tarkastaa wifistä missä ne Tulumin paratiisirannat olivat. No sijaintimme selvisi, ja tajusimme että olimme pyöräillessä kääntyneet kulkemaan vähän sivurannalle. Toki jos olisimme jatkaneet matkaa, olisi erilaista rantaviivaa löytynyt vaikka millä mitalla. Päätimme lähteä kuitenkin toiseen suuntaan ja mennä lähemmäksi Tulumin raunioita. Pyöräilimme takaisin päin ja huomasimme seuraavaksi ongelmaksi lukuisat hotellit tien ja rannan välissä. Tulumissa rannat olivat yleisiä ja kaikille avoimia, mutta toisiinsa kiinni rakennetut hotellit rajoittivat rantaan pääsyä.  Lopulta bongasimme välikön, josta pääsimme hipsimään meren äärelle. Täällä ranta näytti jo paremmalta, laaja kaista vitivalkoista hiekkaa, veden ylle kaartuvia palmuja ja turkoosi meri, joka oli huomattavasti tyynempi kuin edellisessä paikassa. Tulumin rauniot siintivät kauempana kukkulan päällä. Pääsimmekin siis nauttimaan auringosta ja ihanan lämpimistä Karibian aalloista.

img_1198 img_1243 img_1306

Yhtenä iltana päätimme asiaksemme polkea rannalle katselemaan auringonlaskua. Oli niin mukavaa istua kiireettömänä rauhallisella rannalla, kuunnella aaltojen ääntä ja nauttia juotavaa. Laskeva aurinko värjäsi taivasta hennon pinkiksi, mutta edelleen olen sitä mieltä että kauneimmat auringonlaskut ovat ihan kotisuomessa. Vietimme niin miellyttävää aikaa, että tajusimme lähteä rannalta vasta kun ilta oli täysin pimentynyt. Oli aika mielenkiintoinen pyörämatka takaisin keskustaan kun ajelimme pilkkopimeää kevytväylää. Meksikossa ei näemmä paljon panosteta katuvaloihin tai pyörän lamppuihin. Heijastintakin tuli ikävä!

img_1448

Näissä maisemissa kelpaa juoda Strongbowta

img_1311

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus