Pallontallaajat.net
Valikko

Huikea Pacific Coast Highway

Päivä 15: Pacific Coast Highway, San Luis Obispo 6.4.2016

Nautimme ravitsevan motelliaamupalan (viinereitä ja sokerihuurrettuja muroja 😀 ) ja lähdimme valloittamaan Pacific Coast Highwayn komeinta osuutta. Melkein heti lähtömme jälkeen maisemat muuttuivatkin jylhiksi ja kohtalokkaiksi. Tyynen meren aallot hakkasivat komeisiin ja jyrkkiin kallioihin ja rantatie kiemurteli korkealla vuorten rinteillä.

Meillä oli määritettynä yksi must see -kohde tällä tieosuudella. Se oli MacWay Falls. Vinkkivitosena, että putous sijaitsi  Julia Pfeiffer Burns State Parkin parkkipaikan lähellä, ja tähän luonnonpuistoon oli hyvät opasteet. Tuon putous-näköalapaikan ohi nimittäin saattaa ajella melko herkästi. Ennen putoukselle pääsyä pysähtelimme muutaman kerran kuvaamaan henkeäsalpaavia maisemia. Rantatie oli rakennettu sen verran mukavasti, että vähän väliä kaistalla oli levennyksiä, johon pysäyttää helposti auton helposti. Tosin osan kuvista joutui näpsimään liikkuvasta autosta, koska muuten tekisimme matkaa varmaan edelleen..

McWay Fallsille tosiaan kävelimme luonnonpuiston parkkipaikan läheltä. Näillä luontopoluillakin olisi varmasti ollut upea patikoida, harmi kun nyt aika ei siihen aktiviteettiin riittänyt. McWayn vesiputous oli melkoisen onneton liru verrattuna Yosemiten huikeisiin putouksiin, mutta itse puokamassa oli hienot, ja ilmeisesti koko Pacific Coast Highwayn kuvatuimmat maisemat.

 

Matka kiemurtelevalla rantatiellä vierähti petollisenkin nopeasti, vaikka ajonopeus täytyi pitää matalana ja pysähdyimme välillä katsomaan maisemia ja bongailemaan valaita. Näimme merellä delfiinejä, ja kauampana ulapalla sen verran epämääräistä liikettä, että olimme varmoja pärskijöiden olevan valaita. Järkkärimme halpisputki ei harmi vaan saanut zoomattua tarpeeksi tarkasti näiden elukoiden kuvaamiseen. Sen sijaan kohta saavutimme Biedras Blancas -levähdyspaikan, jonka merinorsuja pystyi kuvailemaan aivan lähietäisyydeltä. Merinorsut olivat veikeitä eläimiä, aivan hillittömän suuria ja kohtuullisen haisevia, mutta erittäin leppoisan näköisiä. Tuli kyllä hyvälle tuulelle noiden makkaroiden edesottamuksia seuraillessa!

Pian merinorsujen jälkeen tuli vastaan opasteet Hearst Castleen, joka on edesmenneen lehtikeisarin rakennuttama pröystäilevä ja suureellinen rakennuskompleksi. Pyörähdimme mielenkiinnosta (ja vessan perässä) linnan Visitor Centerillä. Aika hyvin oli tämäkin nähtävyys tuotteistettu. Visitor Center oli jo itsessään iso rakennus, jossa oli ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Kävimme rakennuksen terassilla katselemassa kaukoputkella itse Hearst Castlea, joka sijaitsi korkealla kukkulalla. Pian lähdimme ajelemaan eteenpäin, mutta melkein heti oli pysähdyttävä, koska oli pakko käydä ihmettelemässä tien varressa laiduntavia seeproja. Näitäkin lehtimoguli oli joskus lennättänyt mailleen.

Ainoa kuva Hearst Castlesta! Kalifornian vesikriisin takia oli käytössä vain bajamajat.

Ennen tämän päivän määränpäätämme pysähdyimme vielä Morro Bayssa, josta ostimme lounaaksi supermarketista kilon korin kanaa. Menimme rantaan nautiskelemaan tästä ruokaympyrän täyttävästä päivällisestämme. Ravitsevan ruokailun jälkeen matka jatkui San Luis Obispoon. Olimme taas varanneet tienvarsimotellin muutamaa päivää aiemmin, ja taas huone täytti kaikki odotukset. Menimme vielä paistattelemaan päivää läheiseen puistoon järven rannalle, ja vähän aikaa tuntui että viettäisi kesäistä iltapäivää Suomessa.

Loppuillan  aktiviteetiksi päätimme ottaa patikoinnin. Pienen googlettelun jälkeen löytyi läheltä otollinen luontopolku. Itse patikointi ei sitten ollutkaan niin mukavaa ja rentouttavaa samoilua vaan oikeastaan tosi stressaava kokemus. Heti parkkipaikan infotauluissa varoitettiin jostain tietynlaisista punkeista ja lähistöllä nähdystä puumasta. Ilma oli muuttunut todella hiostavaksi. Vaatteet liimaantuivat ihoon, ja koko matkan ajan sai tarkkailla jalkojaan ja ympäristöä punkkien ja puumien pelossa. Pasi näki polulla myös käärmeen, joka onneksi myöhemmän tiedonetsinnän jälkeen paljastui vaarattomaksi ruohokäärmeeksi. No kokemus se oli tämäkin!

 


Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus