Pallontallaajat.net
Valikko

Uskomaton Yosemite

Päivä 10: Yosemite national park 1.4.2015

Aamulla toivotimme Davidille onnea tenttiin ja jätimme Fresnon taaksemme. Pääsimme lähtemään ajoissa liikkeelle ja olimme mielissämme, että ehdimme Yosemiteen jo ennen puolta päivää. No ihan ei mennyt kuin suunniteltiin, yhtäkkiä nimittäin tien liikenne pysähtyi täysin. Fresnon ja Yosemiten välillä oli Kalifornian ainoa minun näkemäni tie, jossa oli vain yksi kaista kumpaankin suuntaan. Niin eikö siinä ollut tapahtunut joku onnettomuus juuri kahden kallionjyrkänteen välissä, joten tie oli poikki kumpaankin suuntaan. Ihmiset nousivat autoista ja kävivät toteamassa tilanteen, osa autoista kääntyi takaisin. Kyselimme edessämme olleen auton naisporukalta kiertotieohjeita, mutta kuulemma lähin kiertotie olisi tuplannut matkan. Odottelimme sitten kiltisti hinausautoja. Onneksi onnettomuudessa ei ollut käynyt henkilövahinkoja. Vähän aikaa päivittelimme huonoa tuuriamme, mutta sitten totesimme, että parempi tuuri näin kuin, että itse olisi joutunut onnettomuuteen! Reilun puolen tunnin päästä tie saatiin raivattua ja matka jatkui.

Onneksi maisemat oli kohdallaan tien raivausta odotellessa

Onneksi vajaassa tunnissa olimme jo ajelemassa Yosemiten kiemurtelevia metsäteitä kohti Visitor Centeriä. Maisemat alkoivat olla jo jylhiä. Lunta oli metsän laidassa ja kukkuloiden laella vain nimeksi ja koko metsässä oli ihanan keväinen keli. Pysähdyimme aluksi melkein sattumalta Tunnel View -näköalapaikalle, josta sai maistiaisen Yosemiten komeudesta. Näkymä tosiaan oli aika uskomaton, ja molemmat olimme innoissamme. Näköalapaikalla sai myös käsityksen Yosemiten suosiosta, parkkipaikka oli ihan täynnä autoja ja turistibusseja. Emme kuitenkaan säikähtäneet väenpaljoutta, koska olin blogeista jo etukäteen lueskellut Yosemiten turistien yleensä jäävän ihastelemaan paikkoja, joihin pääsee suoraan autolla tai ihan pienellä kävelyvaivalla. Kun uskaltautuu itse pidemmälle, saa olla omassa rauhassaan. Muutenkin on kyllä kommentoitava jenkkituristien mielenkiintoista vaellusvaatetusta, suurin osa poluilla kävelijöistä oli matkassa farkuissa, ballerinoissa ja Michael Korsin laukun kanssa.

 

Ajelimme Visitor Centeriin katsomaan infokarttaa ja ihmettelemään kaikkea Yosemite-krääsää, jota paikassa myytiin. Valitsimme patikointireitiksi John Muir Trailin, joka vaikutti sopivan mittaiselta ja haastavalta. Vaellusreitti alkoi kohtuu leveänä asfalttipolkuna metsässä. Pian asfaltoitu osuus loppui, polku kapeni ja jyrkkeni. Polku nousi jyrkästi ylös vesiputouksen reunaa pitkin, ja kävely oli osittain haastavaa märillä ja liukkailla kivillä. Pian pääsimme kuitenkin ensimmäisen vesiputouksen yläpuolelle. Levähdyspaikalla oli vielä reippaasti porukkaa ihailemassa kalliota ja niiden kanjoneissa virtaavaa jokea. Nousu kuitenkin jatkui seuraavan vesiputouksen päälle. Tällä osuudella patikoijat vähenivät silminnähden. Matka oli kohtuullisen pitkä ja koko kansallispuisto niin älyttömän iso, että vaeltajat levittäytyvät laajalle alueelle.

Luonto oli aivan uskomattoman kaunis. Kaikkialla oli vihreää metsää, jylhiä kallioita ja vesiputouksia. Kiipeäminen ei tuntunut yhtään rankalta, kun samalla sai ihastella niin henkeäsalpaavia maisemia ja välillä tietenkin näpsiä kuvia. Ilmakin oli mitä upein, sininen taivas ja aurinko lämmitti välillä vähän turhankin paljon.

Päästessämme toisenkin vesiputouksen laelle, oli maisemat kyllä jo aika kohdillaan. Näkymä laaksoon oli pyörryttävä. Nautimme luonnosta ja maisemista täysin siemauksin. Ylhäällä koiemme kyllä pienimuotoisen pettymykysen, koska valitsemamme John Muir Trail olikin tästä eteenpäin suljettu kevään takia. Ilmeisesti loppureitti olisi kulkenut kallion reunaa pitkin, ja keväällä vaarana on sulavan lumen irroittamien kivien tippuminen reitille. Jouduimme siis laskeutumaan samaa reittiä hieman takaisin päin, jotta pääsimme toiselle kiertoreitille. Tämäkin reitti oli kuitenkin hieno miellyttävine maisemineen. Jos kiipeäminen rinteelle oli vaikeaa, niin ei alastuleminenkaan mitenkään helppoa ollut, koska polku oli jyrkkä, sai olla koko ajan varuillaan mihin jalkansa asettelee.

Arvioimme, että patikoimme Yosemitellä noin 17 kilometriä. Maasto tosiaan oli hankalakulkuinen, ja tuohon reittiin menikin koko päivä. Ilta alkoi jo hämärtää kun pääsimme autolle. Yosemite oli aivan uskomaton paikka, johon mielelläni palaisin vielä uudelleen, niin monta vaellusreittiä jäi näkemättä. Voin suositella puistoa ihan kaikille, reittejä löytyy monen tasoisille, ja tosiaan myös autolla ajaessa näkee monta upeaa näköalapaikkaa.

Runolle löytyi tuliainen

Illalla ajelimme vielä Yosemitesta läheiseen Mercedin kaupunkiin, josta olimme varanneet majoituksen. Poikkesimme ennen nukkumaan menoa kaupungin keskustassa syömässä. Merced vaikutti mukavalta pikkukylältä. Vähän tuli mieleen elokuvien keskilännen pikkukaupunki, jossa aika olisi näyttänyt pysähtyneen. Ihmisiä oli paljon ulkona viettämässä perjantai-iltaa ja paikallisessa elokuvateatterissa oli kai jokin ensi-ilta, kun ihmiset jonottivat esitykseen.

Edellinen viesti Seuraava viesti

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Jätä vastaus