Pallontallaajat.net
Valikko

Pulau Tiomanin aktiviteetit

Malesia, kevät 2017

Tiomanilta puuttuivat tutuimmat turistikohteiden ranta-aktiviteetit (vesijetit, riippuliito yms). Silti löysimme helposti tekemistä neljäksi kokonaiseksi päiväksi. Pääpaino mainostetuilla aktiviteeteilla oli snorklauksessa ja sukelluksessa. Pasi kävikin parina päivänä sukeltamassa. Puitteet sukellukselle ilmeisesti olivat kohdillaan: näkyi rauskuja ja kilppareita ja merivesikin oli sen +27 lämmintä. Sukellus oli kuulemma myös moninkerroin halvempaa kuin Karibialla. Snorklausretkillä emme käyneet, koska mökkimme rannaltakin pääsi näkemään kauniita koralleja ja värikkäitä kaloja. Tosin viimeiseksi jääneellä snorklauskerralla Pasi näki merikäärmeen, joka myöhemmin googlatessa osottautui myrkylliseksi.

Viidakkotrekkailu oli Tiomanilla suosittua ja osittain myös pakollista jos halusi maata pitkin toisiin kyliin. Juaraan patikoinnin lisäksi trekkailimme kerran Monkey Beachille, joka oli noin 45 minuutin kävelyreitin päässä majoitukseltamme. Ensin patikoimme Panuba Bayn resortille ja sen läpi Salang-nimiseen kylään päin. Tämäkin polku osottautui kohtuu haasteelliseksi. Kuvittelin polun menevän tasaisesti rantaa pitkin, mutta se puikkelehtikin ylös alas viidakossa. Polun vieressä kulki sähkökaapeli, jonka pylväistä osa oli kaatunut polulle. Ilmeisesti olivat olleet kaatuneena jo jonkun aikaa, kun ympärille oli kasvanut jos oksiakin.

Itse Monkey Beach oli hieman pettymys. Juaran hiekkaranta oli paljon kauniimpi. Apinoita ei näkynyt missään, käytimmekin aikamme simpukoihin majoittuneiden rapujen bongailuun ja meressä uimiseen. Rannalle tuli yhtäaikaa kanssamme saksalaispariskunta, joiden lähdettyä olimme rannalla ihan kaksin. Tai no löytyi rannan kulmasta paikallinen mies taksiveneensä kanssa. Ilmeisesti hänen työnsä oli viedä rannalle eksyneitä turisteja takaisin sivityksen pariin. Ostimmekin häneltä kyydin takaisin ABC-rannalle.

 

Viidakkotrekkailun ja snorklauksen lisäksi aikamme kului serkkuni perheen kanssa hengaillessa. Olimme rannalla lasten kanssa ja kävimme yhdessä illallistamassa eri ravintoloissa. Pasin sukeltaessa vietin aikaa serkkuni vaimon kanssa. Hän malesialaisena tutustui helposti paikalliseen väestöön. Hänen mukanaan sain kuulla mm. kasvien esittelyn paikalliselta puutarhurilta. Tiomanilla kasvoi puita, joiden lehdistä tehdyllä liuoksella kuulemma vastasyntyneitä puhdistetaan. Maistoin myös paikallisilta rouvilta toffeesta tehtyä hyytelöä, jota koko seurue syö samasta purkista.

Serkkuni toisella lapsella oli kuumetta, joten yhtenä päivänä lähdin heidän mukaansa saaren pääkaupunkiin Tekekiin käyttämään lasta lääkärissä dengue-kuumeen varalta. Dengueta ei onneksi ollut ja malesialaisille lääkäri maksoi 1 ringitin (20 senttiä). Samalla shoppailin Pasille olutta ja itselleni Strongbowta, koska Tekekissä sijaitsi saaren ainoa kauppa, josta pystyi ostamaan alkoholia. Alkoholi kaupassa (ja meidän rantamme baareissa) oli todella halpaa, koska Tioman on verovapaa saari. Matkat Tekekiin päryytimme moporiksoilla. Se oli kätevä tapa liikkua paikasta toiseen, koska ABC-rannalle ei edes päässyt autolla. Autoja näki vain Tekekissä ja Juarassa, muualla ei autoteitä ollut.


 

Viidakkotrekkaus Juaraan

Malesia, kevät 2017

Ennen Tiomanille tuloa olin lueskellut saaren mahdollisista vaellusreiteistä. Olin myös valmiiksi päättänyt, että haluan nähdä saaren toisella puolella sijaitsevan Juara-kylän. Hyvä vaihtoehto olikin siis trekkailla viidakkokukkulan yli saaren vastakkaiselle rannalle. Juaraan kulkee myös laatoista tehty autotie saaren pääkaupungista Tekekistä. Päätimme kuitenkin ramboilla tosissamme ja kulkea polkua pitkin. Majoitukseltamme kävelyä tuli 7 km, joista reilu 4 km oli viidakkoa.

Ensimmäiset kilometrit kävelimme ABC-rannalta Tekekiin päin. Meillä oli haastetta löytää Tekekistä alkavaa vaelluspolkua. Löysimme pienen, käyttämättömän näköisen polun puhdistamon kohdalta. Varsinkin Pasi oli erittäin epäuskoinen että virallinen polku voisi olla niin huonokuntoinen. Paikallisen asukkaan vahvistaman tiedon valossa oli uskottava, että tämä se polku tosiaan on. Varsinkin alkumatka polusta oli todella heinittynyt eikä yhtään nähnyt mihin jalkansa laittoi.

Pian polku alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Polulle oli onneksi joskus rakennettu jyrkimpiin kohtiin portaita, jotka tosin olivat lehtien ja oksien peitossa. Kukkulalta löytyi myös lähde, josta putket johtivat vettä juomavedeksi kylään. Mm. majoituksemme tarjosi asukkaille lähdevettä. Joimme sitä koko saarilomamme, emmekä saaneet terveysoireita, vaikkei vettä sen kummemmin puhdistettukaan.

Olimme lähteneet matkaan aikaisin aamusta, mutta tässä vaiheessa aurinko oli jo noussut ja viidakossa oli muutenkin kosteusprosentit kohdallaan. Aivan hiessä taapersimme eteenpäin. Minua kiusasi myös kaiken maailman ötökät eikä olotilaan yhtään auttanut ettei koko ajan nähnyt mihin astuu. Myöhemmin luimme, että Tiomanin viidakossa asustelee kobria ja pythoneita. Onneksi meille ei ollut tästä tietoa trekkausvaiheessa, olisi kuumottanut vielä enemmän. Serkkuni vaimo tosin oli varoitellut etukäteen käärmeistä ja koputtelimmekin maata tiuhaan tahtiin. Uteliaita apinoita ja ystävällisiä koiria lukuunottamatta emme onneksi nähneet muita elukoita.

Jossain vaiheessa viidakkopolku loppui Juaraan kulkevalle autotielle, jota kävelimme loppumatkan. Olin niin helpottunut kun pääsin pois kosteasta, tiheästä, ötököiden täyttämästä viidakosta. En kyllä heti voi lähteä suosittelemaan viidakkotrekkausta Juaraan. Polku oli osittain aika vaikeakulkuinen ja sisälsi todella paljon nousua. Elättelin toiveita, että kukkulan päällä näköalat palkitsisivat kipuamisen. Viidakko oli kuitenkin niin tiheää, ettei maisemia näkynyt. Ehkä jonkinlaisen patikointifiiliksen saisi myös vaikka olisi kulkenut helppokulkuisempaa autotietä. Tosin välillä ohiajavat autoa ja skootterit ajoivat yllättävän lujaa.

Itse Juaran ranta sitten palkitsi aamuisen aherruksen. Monen tunnin patikointi oli todellakin sen arvoista. Ranta oli nimittäin kaunein, mitä olen nähnyt. Vaaleahiekkainen pitkä rantaviiva päättyi viidakkokukkuloihin. Ja mikä parasta, rannalla ei ollut yhtään ketään! Merivesikin oli älyttömän lämmintä. Täällä rannalla oli pientä aallon tynkää, joten pääsimme pomppimaan aalloissa. Olin todella haltioissani! Muita turisteja ei tosiaan näkynyt missään. Juarassa todella huomasi, että low season oli vasta loppumassa. Löysimme vain yhden auki olevan ravintolan. Pitkän hiekkarannankin jaoimme ainoastaan yksittäisen koiran kanssa.

Päivän rannalla vietettyämme päätimme suunnata takaisin ABC-kylään autolla, koska uusi viidakkotrekkaus ei houkuttanut, varsinkin kun tiesi kohta illan hämärtyvän. Hurautimmekin maasturilla Tekekiin, josta kävelimme takaisin omalle rannallemme. Vaikka viidakkotrekkailu ei ollut ihan minun makuuni, oli päivä todella onnistunut. Patikoinnin vaiva palkittiin Juaran ihanalla hiekkarannalla. Vaeltaminen viidakkokukkulalla oli ikimuistoinen kokemus.

Paras majoitus Tiomanin ABC-rannalla

Malesia, kevät 2017

Majoituimme Pulau Tiomanilla Air Batang kylässä eli ABC-rannalla. Luin paljon Tiomanin rannoista ennen matkaa. ABC valikoitui kohteeksi sen kohtalaisen keskeisen sijainnin ja hyvien palvelujen takia. ABC:ltä nimittäin löytyi paljon sukellusfirmoja Pasille ja sinne oli helppo tulla lautalla. Juara oli toinen vaihtoehto, mutta sinne pääseminen tuntui hieman työläältä serkkuni perheelle, joka oli matkassa kahden pienen lapsen kanssa. Bongasin instagramissa ihanan kuuloisen mökkimajoituksen ja Tripadvisorin arvostelujen perusteella varasimmekin sen koko Tiomanilla olon ajaksi.

Majapaikkamme nimi oli Bamboohill Chalets enkä voi kuin suositella kyseistä majoitusta. Bamboohill Chalets koostui noin kuudesta pienestä mökistä, joista osa oli paritalomaisia. Mökit omisti ihana Helen, joka hoiti resorttia yhdessä poikansa kanssa täydellä sydämellä. Mökit oli ripoteltu jonkin matkan päähän toisistaan, osa oli rannassa ja osa viidakkokukkulalla. Bamboohill sijaitsi ABC-rannan päässä. Kylän raitti ja rantaviiva loppui mökkeihin. Vierestä alkoi viidakkopolku jonkin matkan päässä sijaitsevaan monien suomalaisten suosikkiin, Panuba inn resorttiin.

Olimme varanneet ensimmäisiksi öiksi ainoana vapaana mökkinä chaletin kalleimman, juuri rempatun mökin kukkulan päällä päättyvän tien päässä. Meidän oli tarkoitus vaihtaa parin yön jälkeen halvempaan mökkiin, mutta pienen sekaannuksen jälkeen saimme lisäyön mökissä halvempaan hintaan ja lopuksi päätimme pysyä koko oleskelumme ajan tässä mökissä, koska se oli vaan niin paras. Nautimme todellakin ylhäisestä yksinäisyydestä omassa privaattimökissä pienen matkan päässä muista. Mökki sijaitsi mäellä, mutta ihan meren yllä ja terassiltamme oli uskomattomat näköalat rannalle ja viidakkoon. Mökki itsessään oli aivan unelma, sen remontti oli juuri saatu valmiiksi ennen tuloamme. Meillä oli sadevesisuihku sekä normaali, lämminvesisuihku, ihanan iso parisänky sekä erillinen olohuone. Parasta mökissä oli tietenkin terassi, jonka riippumatossa tuli nautittua monet kiireettömän kahvituokiot ja päiväunet.

Ainoa mökkimme yksityisyyden rikkoja oli apinat, jotka välillä juoksentelivat mökin peltikatolla ja viettivät aikaa terassin vieressä kasvaneessa limepuussa. Apinat olivat kohtuullisen isoja ja todella äänekkäitä sille päälle sattuessaan. Yksi päivä torkuin riippumatossa ja heräsin aivan kauheaan kirkunaan ja älämölöön. Säntäsin kauhuissani sisälle, koska hetken kuulosti siltä että apinat hyökkäisivät kimppuuni, heh. Mutta ne tappelivatkin keskenään ilmeisesti jonkun toisen mökin terassille jättämistä ruoan tähteistä. Bamboohill chaletissa tosiaan sai tuntea elävänsä trooppisella saarella, kun iltaisin nukahti aaltojen kohinaan ja aamuisin heräsi viidakon ääniin. Olen vieläkin haltioissani kun muistelen mökkiämme.

ABC:n ranta ei itsessään ollut mikään hienoin näkemäni paratiisiranta. Laskuveden aikaan se oli kivikkoinen ja nousuveden aikaan melkein koko hiekkaranta peittyi mereen. Majoituksemme kohdalla leveää rantaviivaa oli eniten Batangin kylästä. Vähän matkaa kun jaksoi uida, niin pääsi myös suoraan koralleille omalta rannalta. Korallit olivat kivan värikkäitä ja niissä ui monenlaisia kaloja, mutta enemmän tykkäsin Belizen suuresta koralliriutasta.

Air Batangin kylässä oli paljon ravintolatarjontaa malesialaisesta italialaiseen ruokaan. Suurin osa ravintoloista oli muslimien pitämiä, joten alkoholia sai vain muutamasta ulkoilmabaarista. Hintataso niin ruoalle kuin alkoholille oli erittäin edullinen. Ihan lähellä Bamboohill Chaletia oli sukelluskeskus, Tioman Dive resort, joten sekin palvelu oli lähellä. ABC-ranta on reppureissaajien suosiossa. Tämä näkyi minusta pelkästään positiivisella tavalla. Paikalliset asukkaat ja reppureissaajat elivät mukavassa harmoniassa. Reppureissaajat myös takasivat, että ulkoilmabaareissa oli iltaisin kivan letkeä meno.

En voi kuin suositella ABC-rantaa ja erityisesti Bamboohill Chalettia. Kaikki toimi niin käsittämättömän hyvin. Saimme myös ilmaiset kyydit itsellemme ja rinkallemme lauttalaiturilta mökeille ja takaisin, eli kylän laitamille sijoittumista ei senkään takia kannata murehtia. Helen ja hänen poikansa olivat todella sydämellisiä ihmisiä.

 

Illaksi Johor Bahruun ja aamuksi Mersingiin

Malesia, kevät 2017

Aloitimme Malesian matkamme Johor Bahrusta. Johor Bahru sijaitsee heti Singaporen rajan takana. Itseasiassa Singaporesta ei pääse maanteitse pois vierailematta Johor Bahrussa. Saavuimme Singaporeen Finnairin sinivalkoisin siivin ja lentokentällä meitä oli vastassa serkkuni tuttava, joka kyyditsi meidät Johoriin. Matka meni mukavasti eikä tullissa ollut ruuhkaa. Serkkuni käy Johor Bahrusta Singaporen puolella töissä. Vaikka matkaa on vain 20km, kuulemma työmatkoihin menee useampi tunti päivässä, koska kaikki ovat työpäivän jälkeen samaan aikaan ylittämässä rajaa. Johor Bahrusta tulikin hieman mieleen ison kaupungin vieressä oleva lähiökunta. Teiden varsien mainosten mukaan kaupungilla onkin suuria suunnitelmia rakentaa isoja talonyhtiökomplekseja heti rajan taakse.

Serkkuni perheineen asui viihtyisässä kerrostalossa, jonka sisäpihalta löytyi iso uima-allas, lasten leikkipuisto ja kuntosali. Olikin mukava päästä nauttimaan altaalle ilta-auringosta pitkän lentomatka jälkeen. Kerrostalo vaikutti kohtuullisen uudelta. Asunto oli hieno parvekkeineen ja isoine valkoisine lattialaattoineen. Yöllä heräsin aivan julmettuun meteliin. Luulin ensin, että jossain sortuu rakennus, niin kova ääni oli. Hetken aikaa kuunneltuani tajusin, että kyseessä on ukkonen. Enpä ole ennen kuullut niin kovaa jyrinää. Myöhemmin lomalla huomasin, että yöliset rajut ukonilmat olivat aika normaali ilmiö. Serkkuni perhe ei kuulemma ollut edes herännyt myräkkään, eli kaikkeen tottuu.

Aamulla nautimme serkkuni vaimon naapureiden valmistamaa aamupalaa malesialaisittain lattialla aterioiden. Talonyhtiön asukkaiden yhteishenki vaikutti hyvältä. Naapureita autettiin, ja naapuristokotiäideillä oli oma whatsup-ryhmä, johon pistetään kuvia omista askarteluista ja aterioista. Johor Bahru vaikutti nopean visiitin perusteella mukavalta ja edulliselta kaupungilta. Tosin meille tässä vaiheessa riitti kun pääsi Suomen pimeydestä aurinkoon, se teki jo elämästä paljon maistuvampaa. Vierailemassamme lähiössä ei näkynyt muita länsimaisia naisia, joten erotuin hyvin joukosta ilman päähuivia.

Seuraavana aamuna lähdimme Pasin, veljeni ja serkkuni 2-lapsisen perheen kanssa koko konkkaronkka tila-autolla kohti Mersingiä. Matka taittui muutamassa tunnissa. Mersing on monelle reppureissaajalle etappi ennen Pulau Tiomania, koska suurin osa Tiomanin lautoista lähtee Mersingistä.

Mersing vaikutti ihan mukavalta kaupungilta, käsittääkseni sieltäkin löytyy jonkun tasoisia hiekkarantoja. Pyörin hetken serkkuni vaimon kanssa kaupungin keskustassa, koska hänen täytyi ostaa pienemmälle lapselleen nokkamuki kotiin unohtuneen tilalle. Ilmeisesti Mersing on Johoria kalliimpi kaupunki, kiitos saarille pyrkivien turistien. Keskutassa myytiinkin turistikrääsää kuten feikkiaurinkolaseja, joita serkkuni vaimon mukaan saa moninkertaisesti halvemmalla Johorista.

Nämä kaupungit nähtyämme pääsimme Pulau Tiomanin lauttaan!

Reilun kahden viikon minikiertomatka Aasiassa

Singapore, Malesia, Indonesia, kevät 2017

Muutama viikko sitten kotiuduimme Aasian minikiertomatkalta. Matkamme kesti reilu kaksi viikkoa ja reissutahti oli välillä aika huima. Matkustuspäivät kun aina vaativat veronsa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kiersimme niinkin monta paikkaa. Itselleni ei jäänyt ainakaan harmittamaan, että muutamassa mestassa emme viettäneet paria päivää pitempään. Kyllä kahdessa kokonaisessa päivässä jo kaupungista saa ainakin pintapuolisen kuvan.

Pisimmän ajan vietimme Malesialaisella saarella Pulau Tiomanilla. Pulau Tiomanille siirryimmekin heti ensimmäisenä, yhden serkkuni luona Johor Bahrussa nukkumamme yön jälkeen. Saari oli kaikkea mitä olin etukäteen odottanut, eikä tuottanut pettymystä. Aivan ihanan kaunis ja uniikki saari upeine rantoineen, korkeine viidakkokukkuloineen ja kaikkine reppureissaajineenkin. Pidin tosi paljon saaren ilmapiiristä. Pulau Tiomanilla lomailimme serkkuni perheen ja veljeni kanssa. Minullekin löytyi siis lounas-, viidakkotrekkaus- ja chillausseuraa kun Pasi oli sukeltamassa.

Pienen saaren rauhallisesta elämänmenosta siirryimme Pasin kanssa hektiseen Kuala Lumpuriin, jossa parissa päivässä tsekkasimme kaupungin päänähtävyydet. Tämän jälkeen koittikin minulle henkilökohtaisesti reissun jännittävin osuus kun päätin ylittää lentopelkoni ja ennakkoluuloni matkustaen tunnin lentomatkan Air Asialla Singaporeen.

Singaporesta siirryimme muutamaksi päiväksi kaupungin rannikolla sijaitsevalle, Indonesialle kuuluvalle Batam -saarelle. Batam houkutti meitä, koska halusimme vielä pari päivää uima-altaalla relausta. Batam oli tähän tarkoitukseen erittäin paljon Singaporea edullisempi vaihtoehto etenkin majoitusten hintojen puolesta. Valitettavasti Batamilla minulle kävi pieni haaveri, ja saaresta jäikin enimmäkseen mieleen tikattavana olo paikallisessa ensiavussa, mitä en välttämättä lähtisi lämpimästi suosittelemaan muille. No, reissussa rähjääntyy!

Batamilta päästyämme pyörähdimme vielä kerran Malesian puolella, koska veljeni kihlajaisia vietettiin Johor Bahrussa. Juhlat olivat isot ja mieleenpainuva kokemus!

Viimeiset kolme päivää pyörimme Singaporessa. Saimme paikalliset oppaat näyttämään meille kaupunkivaltion parhaat palat, kun vietimme päivät Pasin vaihtoaikaisen kaverin ja tämän singaporelainen tyttöystävän kanssa.

Aika monenlaista sitä ehti kokea reilussa kahdessa viikossa, ja kaikki todellakin oli pienen reissaamisen arvoista. Matkan aikana ehdimme saapua Singaporeen yhteensä neljä kertaa, joten passin sivut täyttyivät aika mukavasti. Rajan ylitykset sujuivat joka paikassa tosi jouhevasti, eikä “korruptiorahoja” tarvinnut maksella niin kuin Karibialta jäi mieleen.

Tulen myöhemmin kertomaan tarkemmin näkemistämme mestoista.

Airbnb on suositeltava majoittumistapa

Olemme käyttäneet parissa maassa airbnb-sovellusta ja tulemme ehdottomasti jatkossakin hyödyntämään tätä kotimajoituspalvelua. Ensimmäisen kerran kokeilimme airbnb:tä Kalifornia-Nevada -roadtripillämme. Suoraan sanottuna Los Angelesin hotellien hintataso ajoi meidät tutkimaan muita majoitusvaihtoehtoja. Yhdysvallat oli minusta myös “turvallinen” maa kokeilla kotimajoittumista ensi kertaa.

Ihka ensimmäinen airbnb-varauksemme ei mennyt kuitenkaan ihan putkeen. Varasimme jo Suomesta ensimmäisiksi päiviksi yksityisen huoneen enkelten kaupungin Venicestä. Majoittaja kuitenkin perui varauksen vain muutama päivä ennen matkaamme. Syy oli kyllä ihan ymmärrettävä: majoittajan vuokranantaja oli kieltänyt airbnb:n käytön. Käsittääkseni nykyään joissain osavaltioissa airbnb:n käyttö on kokonaan kielletty vuokra-asuntopulan takia. Varauksen peruminen käy airbnb:ssä ihan näppärästi. Maksetut rahat palautuvat välittömästi airbnb-tilillesi uudelleen käytettäväksi tai siitä halutetassasi takaisin luottokortillesi. Löysimme onneksi samaisesta kaupunginosasta uuden majoittajan. Jenkeissä airbnb:n ehdottomana hyötynä on majoittaijien paljous. Varmasti jossain on aina tilaa.

Ihana Venice

Itse majoittumiset ovat olleet meille aina hyvä kokemus. Jenkeissä varasimme hintatason takia aina yksityisen huoneen. Koko asunto olisi maksanut kahdelle aivan liikaa. Joissain huoneissamme oli oma kylpyhuone, toisissa taas jaoimme vessan emäntämme/isäntämme kanssa. Ensin minusta tuntui oudolta ajatus pyöriä ventovieraan ihmisen nurkissa. Hetkessä kuitenkin asetelmaan tottui.

Suurin hyöty Airbnb:ssä minusta onkin se, että pääsee seuraamaan paikallisten elämää ihan paraatipaikalta. Aamut yleensä alkoivatkin niin, että juteltiin kahvipöydässä majoittajan kanssa päivän polttavista aiheista. Yhdysvaltain vierailulla vuosi sitten saimmekin kuulla monen kalifornialaisen mielipiteen Trumpin presidenttiehdokkuudesta ja Obaman health caresta. Yhdessä majoituspaikassa ihana rouvashenkilö tarjosi meille valtavan ja perinteisen jenkkiaamiaisen mansikoilla ja maissileivällä. Toisessa majapaikassa taas vietimme yön opiskelijapariskunnan viihtyisässä omakotitalossa naurettavan edulliseen hintaan. Viimeinen majoituksemme oli taas upeassa espanjalaiskartanossa, jossa aviomies kulki puku päällä ja vaimo avokkaat jalassa. Pääsimme siis näkemään monen eri tyyppisen yhdysvaltain kansalaisen elämää.


Belizessä varasimme niin ikään airbnb:n kautta majoituksen. Vierailemallamme Caye Caulkerin saarella ei virallisen hotellitason majoitusta tainnut ollakaan, joten airbnb oli aika luonnollinen vaihtoehto. Tälläkään kertaa majoittaja ei pettänyt. Ilman airbnb:tä tuskin olisimme saaneet parillakympillä omaa idyllistä mökkiä uniikin ravintolan sisäpihalta ja yksityistä laituria Karibian merelle.

Yksityisen huoneen ottaessa saa myös majoittajalta kivasti vinkkejä paikallisten suosimista kahviloista, ravintoloista ja muista mestoista, minne ei välttämättä pelkän tripadvisorin perusteella osaisi mennä. Siksikin airbnb on tosi jeppis palvelu. Melkein joka majoituspaikassamme on ollut kotieläimiä, mikä minusta on myös aivan supersiistiä. Parhaiten on jäänyt mieleen yhdysvaltalaisrouvan pienen pieni chihauhau, joka oli aamupalan aikana raahannut Pasin conversen sohvan päälle. Kaikille tietenkään eläimet eivät olet sydäntä lähellä. Onneksi majoittajat kertovat asuntojen esittelyissä avoimesti mahdollisista lemmikeistä.

L.A. dog

Meidän oma laituri -kiitos airbnb!

Airbnb:tä tulemme varmasti käyttämään jatkossakin. Seuraavan kerran ainakin Malesian kierroksella Kuala Lumpurissa, jossa edullisia airbnb-huoneita löytyy ihan pilvin pimein. Luultavasti myös tulevilla Euroopan matkoilla tsekkaamme airbnb:n tarjonnan.

Loppuun vielä airbnb:n plussat ja miinukset omasta näkökulmastani

PLUSSAT
+ Mahtava keino tutustua paikallisten elämäntapaan
+ Lisää majoitustarjontaa paikkoihin jossa huonosti tai hinnakkaasti hotelleja
+ Lemmikkieläimet, jotka vähentävät ikävää omia koiria kohtaan
+ Uniikkeja majoituspaikkoja
+ Majoittajien antamat vinkit kohdekaupungista
+ Sovelluksessa voi lukea muiden vierailijoiden arviot majoittajasta, joten sikaa säkissä ei tarvitse ottaa

MIINUKSET
– Hintataso: airbnb:n suosion myötä huoneiden ja asuntojen hinnat ovat kallistuneet
– Peruutussysteemi: majoittaja voikin perua majoituksesi ilman merkittävää syytä. Rahat toki palautetaan.
– Yksityisyys: Yhteinen asunto ja vessa itselleni menetteli jonkin aikaa, mutta välillä teki kyllä mieli päästä hotelliin ihan kahden kesken
– “Ylimääräinen säätö”: varausta tehdessä on kohteliasta esitellä itsensä muutamalla sanalla. Lisäksi pitää sopia kellonajoista milloin saavutaan jne. Tällaista viestittelyä ei tarvitse hotellihuonetta varatessa.

Mukavia majoitushetkiä kaikille niin vannoutuneille airbnb-käyttäjille kuin enemmän hotelleja ja hostelleja arvostaville!

Tämän vuoden matkasuunnitelmat

Tälle vuodelle on luvassa kivoja matkoja. Osa matkoista toteutuu sellaisenaan kuin olemme suunnitelleet, osassa taas aikataulu, agenda ja oikeastaan ihan kaikki elää vielä vahvasti. Toivon, että joka matka toteutuisi kuitenkin tavalla tai toisella. Nyt eletään jo maaliskuuta, emmekä vielä ole ehtineet toteuttaa yhtään reissua. Onneksi loppuvuosi näyttääkin matkailun suhteen rikkaammalta.

Kaakkois-Aasia: Singapore, Malesia ja Indonesia

Jo muutaman viikon päästä lähdemme tämän vuoden ensimmäiselle matkalle. Kyseessä on reilun kahden viikon mittainen, omatoiminen Kaakkois-Aasian minikiertomatka. Varasimme lennot Singaporeen Finnairin plus-jäsenten matkamessujen ennakkotarjouksesta. Myöhemmin tosin huomasimme, että lennot olisivat olleet vielä parikymppiä halvemmat ihan kaikille asiakkaille, jos olisi malttanut odottaa.
Aasia ja oikeastaan Malesia valikoitu matkakohteeksi, koska serkkuni perheineen asuu Johor Bahrussa, Singaporen vieressä. Menemmekin ensin heidän luokseen yöksi. Seuraava kohde on pitkään haaveilemani reppureissaajien suosima paikka, Pulau Tioman. Serkkuni vaimoineen ja lapsineen lähtee mukaamme Tiomanille. Myös veljeni tulee Suomesta samalla lennolla kanssamme Singaporeen, joten osa reissusta on perhematkailua.
Tiomanin jälkeen pistäydymme luultavasti Kuala Lumpurissa sekä jollakin Indonesille kuuluvalla saarelle Singaporen edustalla. Viimeiset pari päivää ihmettelemme Singaporessa. Pasin vaihtoaikainen kaveri asuu Singaporessa, joten luultavasti treffaamme myös häntä.
Reilussa parissa viikossa pitäisi siis vierailla viidessä kohteessa kolmessa eri maassa. Meitä ei kuitenkaan aikataulu ja reissaus pelota. Sekä Kroatian että Jenkkien matkalla vaihdoimme muutamian öiden välein paikkaa, ja minusta se oli ihan hyvä reissutahti, ei ehdi ainakaan kyllästyä.


Alankomaat: Amsterdam ja Leiden

Toukokuussa lähdemme pitkälle viikonloppumatkalle Amsterdamiin. Ostin tammikuussa Pasille synttärilahjaksi lentoliput sekä liput Leidenin puolimaratoniin. Reissun päätarkoitus on siis juosta reilu 21km hollantilaisissa maisemissa. Aikaa onneksi jää myös Amsterdamissa hengailuun.
Majoituksia emme ole vielä varanneet. Nopealla vilkaisulla Hollanti tuntuu kovin kalliilta paikalta ainakin näin kevätsesonkina. Luultavasti turvaudumme hostelliin tai airbnb-majoitukseen.

Itävalta: Wien?
Tämä reissu on vasta suunnitteluasteella. Viime vuonna olin äidin kanssa kaupunkilomalla Roomassa. Äiti on ilmaissut halunsa toteuttaa uusi reissu myös tänä vuonna. Tällä kertaa pyysinkin ystävääni hänen äitinsä kanssa mukaan. Tarkoituksena olisi viettää pitkä viikonloppu Itävallassa loppukesästä.

Montenegro?
Perustimme Facebookiin ystävillemme ryhmän nimeltä Marikan ja Pasin luksuslomat. Luksuksesta en olisi niin varma, mutta ideana olisi vuokrata syksyllä jostain päin Eurooppaa omakotitalo. Siellä voisi lomailla edullisesti viettämällä aikaa kavereiden kanssa sekä tutustumalla kohdemaahan. Tällä hetkellä henkilökohtainen suosikkikohteeni olisi Montenegro. Mikäli aikataulujen ja muiden liikkuvien osien takia emme saa tarpeeksi jengiä kokoon, lähdemme luultavasti reissuun pienemmällä porukalla. Tällöin voisi miettiä kohdemaan kiertelyä laajemminkin.

Australia?
Jonkun aikaa sekä minulla että Pasilla on ollut pienenä haaveena käydä Australiassa. Näyttäisi siltä, että ensi vuoden loppupuoli voisi olla otollinen aika toteuttaa tämä reissu. Matka kuitenkin riippuu monestakin eri asiasta.
Tarkemmin reissua emme ole suunnitelleet vielä lainkaan, vaikka myönettäköön että kyllä lentodiileissä seuraa aika tarkasti Australian lentojen tarjouksia. Olen bongannut muutaman must-see-kohteen itärannikolta ja Pasia taas kiinnostaa iso valliriutta. Muuten suunnitelmat ja ylipäätään matkan toteutuminen on vielä ihan auki.

Tällaisia reissuja olisi haaveissa. Mielelläni ottaisin vinkkejä kokeneemmilta reissaajilta majoitusten, aktiviteettien, nähtävyyksien ja ihan minkä vain suhteen näistä kohdemaista. Etenkin Malesiasta ja sen ympäristöstä kuulisin enemmän kuin mielelläni viime hetken vinkkejä 🙂

Tekstin kuvat on Leiden maraton -mainosta lukuunottamatta joulukuiselta Meksikon reissultamme.

Laiska all inclusive -viikko Meksikossa

Meksiko 12/2016

Lomailimme Meksikon matkallamme viikon RIU Tequila -hotellissa. Niin kuin all inclusive -lomalla kuuluu, elimme viikon stressaamatta mistään ja nauttien laiskoista päivistämme. Emme tehneet enää mitään retkiä kauemmaksi vaan keskityimme täysin rinnoin “oleelliseen”: aurinkotuoleilla makoiluun ja drinksujen kiskomiseen. Hotelilla oli yli 20 henkinen entertaiment-team, jotka vastasivat päivä- ja iltaohjelmatarjonnasta. Aktviteetteja olisikin ollut vaikka millä mitoin. Päivisin altaalla makoillessamme meille tultiin mainostamaan mm. lentopalloa, koripalloa, vesijumppaa, tikanheittoa, espanjan kielen tunteja, ilmakiväärillä ammuntaa, sambaa, zumbaa sekä bingoa, joka ohjelmajärjestäjäpojan mukaan sopii “sinunlaisille laiskoille ihmisille”. Taisimme olla vähän tylsiä hotelliasiakkaita kun aktiviteetit eivät kiinnostaneet, heh.

Kahvitauko

Iltaisin hotellilla järjestettiin mahtipontisia esityksiä isolla lavalla ja yleisöä riitti. Usein ohjelmanumerot keskittyivät vapaaehtoisten turistiraukkojen nolaamiseen, mutta välillä esiintyjinä oli oikeasti todella taitavia sirkustaiteilijoita. Hotellissa toimi myös yökerho, joka oli aamuun asti auki. Yhtenä iltana kostean illallisen jälkeen päätimme lähteä pistäytymään diskossa. Innostuimme ottamaan muutamat tequilat, ja illasta tulikin aika vauhdikas. Mieleen jäi ainakin “hassu” tilanne, kun tilasimme olutta, rumpunchia ja vettä, niin baarimikko vei vahingossa veden toiselle puolelle baaritiskiä. Pian suurikokoinen minnesotalainen mies tuli tiedustelemaan Pasilta miksi tämä tilaili hänen tyttöystävälleen juomia. Heh, olisi kyllä maailman surkein iskurepliikki tilata kaikille ilmaisessa all inclusive -yökerhossa naiselle juotavaa ja vielä vettä! Onneksi Pasi sai selitettyä asian ja pyysimme pariskunnan kanssamme tanssilattialle. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Jorasimme aamuneljään asti ja tunnelma oli aivan katossa. Seuraavana päivänä olo olikin sen mukainen. Onneksi ei tarvinnut kuin maata altaalla ja syödä burgereita.

Ihan kaikista parasta minusta RIU Tequila -hotellissa oli nenäkarhut. Nämä koateiksi kutsutut pitkänenäiset ja -häntäiset otukset olivat maailman veikeimpiä! Kyllä tuli omia koiria ikävä kun näiden karvakasojen elämää seurasi. Nenäkarhuja parveili hotellin alueella suuret määrät. Henkilökunnan näkökulmasta koatit olivat varmaan enemmän riesa kun turistien viihdyke. Veijarit nimittäin öisin metsästivät matoja kaivelemalla lukuisia kuoppia nurmialuille. Lisäksi kaverit olivat kunnostautuneet altaalla rentoutuvien turistien herkkujen varastamiseen. Koatit olivat tosi kesyjä ja aika kätevästi ne hyppäsivät aurinkotuolille varastamaan hedelmät drinkeistä. Välillä karvapallerot ilmestyivät altaalle isona laumana kuin jengirikolliset konsanaan kaatamaan juomia ja litkimään ne parempiin suihin. Joidenkin hotellityöntekijöiden ainoa työtehtävä näytti olevan koatien häätäminen avainlenkillä kilistellen. Riesoja tai ei, minä ainakin pidin koateista. Oli aina altaallakin tekemistä kun sai katsella mitä koomista karvapallerot milloinkin touhusivat.

Niitä on paljon

Koatien lisäksi hotellialueella näkyi isoja iguaaneja sekä hieman marsun näköisiä aguteja, jotka eivät olleet yhtä kesyjä kuin koatit. Yhtenä päivänä näin myös puissa oksalta oksalle etenevät apinan, eli eksotiikkaa löytyi isosta turistiresortistakin.

Riu Tequilassa ruoan ja juoman ystävä viihtyy

Meksiko 12/2016

Olimme varanneet Tuin kautta viikoksi all inclusive -hotellin Playa Del Carmenista. Olemme pakettimatkailussa ja varsinkin all inclusive -matkailussa ihan aloittelijoita. Kokemusta on vuoden takaa kaksi viikkoa all inclusive -elämää häämatkalla Kuubassa. Meillä Riu Tequila ylitti ihan kaikki odotukset.

Vuosi sitten Kuubassa olimme kaikesta hotellin “ilmaisesta” tarjoilusta haltioissamme, mutta nyt kun näimme Riu Tequilan ylitsevuotavat buffet-pöydät ja kaikki erilaiset drinkkibaarit, tajusimme että Tjäreborgin Kuuban hotellin all inclusive -tarjonta oli aivan lasten kengissä. Toki varmasti löytyy vielä suureellisempiakin hotelleja, Karibian upeiden risteilyalusten tarjoiluista puhumattakaan, mutta meille Riu Tequilan all inclusive oli jo kymmenen pisteen luokkaa.

All inclusive -sopimukseen kuului siis kaikki ruoat aamupalasta illalliseen välipalanaposteluineen ja kaikkine juomineen. Jo hotellihuoneessamme oli monen rommipullon baarikaappitarjonta, jota täytettiin kahden päivän välein. Hotellissa oli monia baaritiskejä allasbaareista yökerhoon, joissa kaikissa tehtiin aivan ihania ja maistuvia drinkkejä. Oma ehdoton suosikkini oli mangodaquiri. Aamupala-, lounas- ja illallisbuffet olivat kaikki aivan huikeita. Ruokatiskejä oli joka lähtöön, joka päivä olisi pystynyt syömään eri ruokaa, niin paljon tarjontaa oli. Jälkiruokapöytäkin tuntui jatkuvan loputtomiin, ja joka illallisella oli erilainen jälkkäritarjonta. Melkein tuli paha mieli kun kaikkea ei todellakaan voinut maistaa ellei olisi halunnut tulla parikymmentä kiloa lihavampana takaisin Suomeen. Lounasta pystyi syömään kolmessa eri buffet-paikassa. Lempi lounaspaikkamme oli kuitenkin uima-altaan luona, jossa grillattiin pihvejä ja pystyi kokoamaan mm. oman hampurilaisen tai tortillan. Illallisbuffetin lisäksi pystyi käymään kolmessa eri ala carte -ravintolassa.

Aamupalamehut tehtiin tuoreista hedelmistä

Palanen jälkkäripöydästä

Herkullisen ruoan ja maistuvien drinkkien lisäksi myös hotellin puitteet olivat kohdallaan. Kahden hengen huoneemme oli tosi tilava ja siinä oli parveke. Myös kylpyhuone oli valtava eikä saniteettitiloissa ollut mitään moitittavaa. Tosin viikon budjettimatkailun jälkeen olimme jo tyytyväisiä että suihkussa riittää paine ja saa jopa lämmintä vettäkin. Itse hotellialue oli melko suuri, huoneet sijaitsivat kaksikerroksisissa luhtitaloissa, joita oli ripoteltu ympäri aluetta. Uima-allas oli iso ja keskeisellä paikalla. Rantaan hotelliltamme oli jonkin matkaa, sinne kuljettiin toisen RIU-ketjuun kuuluvan hotellin, RIU Yukatanin, ulkokäytävän läpi. Laiskemmille turisteille non-stoppina rantaan ajoi myös golf-kärrybussi. Myönnettäköön, että kerran mekin sellaisen kyytiin hyppäsimme. RIU Tequilan asiakkaat saivat drinkkejä myös Yukatanin baaritiskeiltä ja lounastakin olisi voinut tässä rannan vieressä olevassa hotellissa syödä.

Käytävä meren rantaan

Kävimme viikon aikana kahdessa ala carte -ravintolassa. Ilmeisesti ravintoloissa olisi voinut käydä useastikin, vaikka joka ilta, koska emme huomanneet että näissä vierailuja olisi kovin tarkasti seurattu. Iltaisin lounasmestamme toimi pihviravintolana. Menussa oli jos jonkinlaisia pihvivaihtoehtoja, ja pidimme kovasti illallisesta. Toinen ala carte -ravintola toimi Riu Yukatanin puolella. Siellä menusta löytyi meksikolaista ruokaa, joka oli mielestäni aika samanlaista kuin illallisbuffetissakin. Ravintola oli kuitenkin kivaa vaihtelua noutopöytäruokailuihin. Lisäksi ravintolassa tarjoiltiin herkullisia tequila boom boom -shotteja hienon performanssin kera. Kolmannessa ala carte -paikassa olisi tarjoiltu aasialaista ruokaa, mutta siellä emme ehtineet vierailla. Ala carte -ravintoloihin oli kerrottu tarkka dress code, ja pidinkin huolen että menen ravintolaan polvet ja olkapäät peitettyinä, vähän tyylikkäämmissä vaatteissa. Tämä oli kuitenkin ihan turhaa, koska suurin osa asiakkaista tuli mestoille samoissa hellereleissä, missä viihtyivät rannallakin.

Kaiken kaikkiaan olimme todella tyytyväisiä Riu Tequilan puitteisiin sekä ruoka- ja juomatarjontaan. Voin lämpimästä suositella Tequilaa all inclusive -hotelliksi sellaisille, jotka eivät suuria turistimassoja ja hotellikomplekseja säikähdä.

 

 

 

 

Minä ja muutama muu turisti Playa Del Carmenissa

Meksiko 12/2016

Olimme jo viikon ehtineet omatoimisesti pyöriä vähän pienemmissä Meksikon rantakaupungeissa ja Belizen puolella, kun saavuimme lomamme viimeiselle etapille. Tästä alkoi reissumme rehellinen pakettimatkailuosuus. Olimme varanneet Tuin kautta viikoksi all inclusive -hotellin Meksikon suurimpiin turistikaupunkeihin lukeutuvasta Playa Del Carmenista. Vaikka tiesimme mitä tuleman piti, oli järkytys ensin kova. Matkamme muuttuikin aika radikaalisti autenttisista, rennoista ja rauhallisista rannoista Playacar-alueen turistihelvetiksi. Emme olleet viikkoon törmänneet suomalaisiin, mutta nyt hotellin aulaan astuessamme ensimmäisenä kuulimme suomalaislapsen kitinää. Kun ensijärkytys oli hälventynyt ja hulppean Riu Tequila-hotellin all inclusive -tarjontaan oli tutustunut, täytyy myöntää että nautimme tästäkin lomaosiosta ihan täysin siemauksin.

Hotellimme Riu Tequila tosiaan sijaitsi Playacar-alueella, joka oli pullollaan suuria hotellikomplekseja. Alueelle pääsi vain vartioitujen porttien kautta. Hotellien lisäksi alueella oli paljon turistikrääsämyymälöitä, muutama ruokapaikka mm. Starbucks sekä varakkaampien meksikolaisten yksityisasuntoja. Riu Tequila oli vallan mainio all inclusive -hotelli, jota voin helposti suositella. Teen hotellista vielä tarkemman blogikirjoituksen.

Olimme tulleet Playa Del Carmeniin rentoutumaan ja sitä todella teimme. Viikon aikana emme monesti poistuneet hotellialueelta, vaan lähinnä makasimme drinkki kädessä oman hotellimme uima-altaalla tai viereisen hotellin rannalla. Naapurihotelli kuului myös Riu-ketjuun, joten sen all inclusive -palveluita sai yhtälailla käyttää. Playcarin hiekkaranta oli aivan uskomattoman kaunis. Vesi oli kirkkaan turkoosia ja hiekka vitivalkoista. Palmut reunustivat leveää rantaviivaa. Ainoa miinus oli se valtava turistimassa, joka rannan oli kansoittanut. Hotellimme rannalla oli helposti enemmän ihmisiä kuin koko Caye Caulkerin saarella yhteensä. Ranta oli myös täynnä erilaisten vesiaktiviteettien tarjoajia sukelluksesta vesijetteilyyn, eli tekemistä rannalta varmasti löysi. Omaan korvaan aktiviteetit tosin kuulostivat kohtuullisen kalliilta, luultavasti tinkimisen varaa oli reilusti.

Pasi kävi Playa Del Carmenissa kahtena päivänä sukeltamassa. Sukellukset olivat olleet onnistuneita, näkyvyys oli tottakai hyvä ja näkemistä riitti koralleista kilpikonniin. Toisena päivänä oltiin sukellettu 90-luvulla uponneeseen hylkyyn, mikä varmasti oli jännittävä kokemus. Ilmeisesti joissain sukellusspoteissa oli ollut aika kovia merivirtauksia, mutta myös tasaisempia paikkoja löytyi.

Riu Tequila sijaitsi Playcar-alueen laidalla. Kun rantaa pitkin lähti kävelemään alueen reunalle, pääsi nopeasti pois hotellialueelta. Tällöin rannalla sai varsinkin aikaisin aamulla kävellä ihan keskenään. Tässä kohdassa rantaviivaa tosin huomasi sen, että rannan puhtaanapito loppui siihen mihin hotellialue loppui. Eli hiekalla sai kävellä melko varovaisesti, ettei tallannut terävien oksien tai varmaan vastapäiseltä Cozumelin saarelta kulkeutuneiden roskien päälle. Rantaviiva muuttui täällä päässä kivikkoisemmaksi, mutta jos jaksoi liukastalla kiveltä toiselle, pääsi mukavan autioihin poukamiin. Samalla pystyi bongailemaan pelikaaneja ja suuria iguaaneja.

Muutama muukin lähtenyt nauttimaan auringosta

Yhtenä päivänä kävimme Playa Del Carmenin keskustassa. Kävelimme keskustaan rantaviivaa pitkin noin neljän kilometrin matkan. Playa Del Carmen oli aivan erilaista Meksikoa, mihin Tulumissa tai Chetumalissa olimme tutustuneet. Keskusta oli täynnä kalliita kansainvälisiä merkkiliikkeitä aina Guessista Tommy Hilfigeriin. Turistikrääsäkojuja oli pilvin pimein ja täällä ensimmäisen kerran törmäsimme ärsyttäviin sisäänheittäjiin, jotka eivät meinanneet jättää meitä turistiraukkoja rauhaan. The Fifth Avenue oli ilmeisesti suurin ostoskatu Playa Del Carminessa. Sen lähettyvillä oli myös omia suosikkikauppojani kuten Old Navy ja Stradivarius. Ostokset jäivät kuitenkin tekemättä, koska en ollut valmistautunut shoppailemaan Meksikossa, eikä +30 helteessä ollut yhtään shoppailufiilistäkään vaikka liikkeet olivat ihanan ilmastoituja.

Emme viihtyneet keskustassa kauaa. Ostimme muutamat tuliaiset isommasta krääsämyymälästä. Itse voisin suositella “helpoksi” Meksikon tuliaiseksi erilaisia chilikastikepulloja. Tosin vinkkinä mainittakoon, että tällaisia pulloja + paljon muutakin tuliaiseksi vietävää elintarviketta sai aikalailla halvemmalla suoraan Cancunin lentokentältä ostettuna, mikäli sinne asti malttaa tuliaisten hankkimisen säästää. Pakollisten tuliaisten oston jälkeen lähdimme takaisin hotellille päin. Kävelimme takaisin Playcar-alueen läpi, ja matka menikin rattoisasti älyttömän isoja hotellikomplekseja ihmetellessä.

Ostin uudet ranta-raybanit. Näitä myytiin joka turistikojussa.

En tiedä voinko ihan varauksetta suositella Playa Del Carmenia Meksikon matkakohteeksi, koska henkilökohtaisesti pidin esimerkiksi Tulumista paljon enemmän. Tämä tietenkin riippuu aivan siitä mitä lomalta hakee. Mikäli haluaa välillä nauttia elämästä aivot narikassa -tyyppisesti niin kuin me, voin suositella Play Del Carmenia lämpimästi. Tämä kuitenkin vaatii jo all inclusive -hotellin varaamista, koska uskoisin että esimerkiksi syöminen turistialueella on todella kallista. Playacarin kaunis hiekkaranta ja hotellin ihanat drinkit tekivät meidän lomastamme aika täydellisen.